Totuuden torvet

Sananlaskun mukaan lasten ja imeväisten suusta kuullaan totuus. Mutta onko kukaan vaivautunut kirjaamaan sitä ylös? Millaista filosofiaa lapset opettavat?

Pienen vauvan viesti on kaikista selkein ja kuuluvin. Hän ei tyydy toteamaan eikä arvelemaan, vaan huutaa niin suurella äänellä kuin pienestä kehostaan saa irti: "Hoivaa minua! Auta minua! Rakasta minua!"

Vähän varttuneemmalla vauvalla on jo useampia viestejä. Hän saattaa itkullaan sanoa: "Huomaa minut! Ota syliin ja lohduta minua!" Parempina hetkinään hän saattaa jokellella ja nauraa ja kertoa näin hoitajalleen: "Minäkin rakastan sinua."

Taaperoikää lähestyessään lapsi osaa esimerkiksi marista ja kiukutella. Hän saattaa silloin viestittää: "Kaipaan seuraa. Tahdon olla enemmän sinun kanssasi. Ota minut vakavasti." Hauskempina aikoina hän puolestaan kertoo: "Minulla on mukavaa seurassasi. Olet minulle tärkeä."

Mitä lapset sitten sanovat oppiessaan puhumaan? Esimerkiksi seuraavanlaisia asioita: "Äiti. Isä. Katso, auto/puu/lintu!" He vasta opettelevat sanasymbolien käyttöä, mutta viesti, joka välittyy heidän olemuksestaan, sisältää enemmän: "Vastaa minulle. Katso, mitä sinulle näytän. Kuuntele minua."

Kaikkialla maailmassa lasten suut huutavat, kuiskailevat ja hokevat totuutta, mutta sen kuuleminen ei ole helppoa. Sen ymmärtämiseksi on suljettava kaikki muu meteli korvistaan.