Netissä netin tavalla

Seuratessa HS.fi:n kohtalaisen asiallisia keskustelupalstoja on hauska bongailla erilaisia kommentoijatyyppejä. Yleensä esimerkiksi kolumniin tulee ainakin seuraavanlaisia vastauksia:

Ihmettelijä kyselee, mitä kirjoittaja oikein mahtoi sanoa - eihän jutusta saa mitään selkoa.

Närkästyjä paheksuu kirjoittajan moraalista kantaa ja päivittelee, mihin tämä maailma on menossa, kun valtakunnan ykköslehdessä on tuollaista sisältöä.

Oikaisija valaisee molempia edellisiä kommentoijia ja kertoo heidän käsittäneen kirjoituksen sisällön täysin väärin.

Kyynikko naureskelee närkästyjän paheksunnalle ja kummastelee, miten joku voi olla noin naiivi ja yksinkertainen.

Kriitikko arvostelee kirjoittajan ajattelua tai taiteellista tasoa yleensä hyvin halveksivaan sävyyn ja ihmettelee, miksi valtakunnan ykköslehti antaa palstatilaa noin onnettomille kynäilijöille.

Kannustaja kiittää kirjoittajaa osuvista ajatuksista ja vakuuttaa tämän olevan oikeassa.

Asiantuntija oikoo kirjoittajan virheellisiä käsityksiä kyseessä olevasta asiasta ja kertoo laajan tietämyksen tai kokemuksen suomalla varmuudella, miten asiat todella ovat.

Besserwisser kyseenalaistaa asiantuntijan asiantuntemuksen yhtä varmaan sävyyn.

Metakommentoija kommentoi keskustelua yleisesti ja etenkin sen huvittavia piirteitä.

Kaikkihan me tunnemme nämä roolihahmot myös tosielämästä. Ero on siinä, että netissä kenelläkään ei ole sosiaalisesti mitään menetettävää. Niinpä ihmiset sulkevat silmänsä toisten kannanotoilta ja pukkaavat oman ajatuksensa estradille siinä toivossa, että joku huomaisi sen positiivisessa valossa.

Luonnossa vastaava käyttäytyminen voisi muistuttaa vaikkapa sitä miestä, jonka näin tänään kaupassa. Hän kulki hyllyjen välissä ostoskoreineen ja molotti suureen ääneen jotain juttua, kuulosti vastailevan välillä kysymyksiin ja jatkoi eteenpäin. Seurasin häntä pitkän aikaa ennen kuin tajusin, ettei hänellä todellakaan ollut ainakaan näkyvää juttukaveria.