tiistai 29. joulukuuta 2009

Nuivia juttuja

Käyn toisinaan kurkkaamassa, mitä Homma-forumilla tapahtuu. Se on paikka, jossa Jussi Halla-ahon ympärillä pörräävät propellipäät taputtelevat toisiaan selkään, tuijottelevat kottaraisenpönttöön ja nuivivat maahanmuuttokeskustelua. Näin heidän omien sanojensa mukaan.

Suomeksi sanoen kyseessä on nettiyhteisö, jota kirjavuudestaan huolimatta yhdistää yksi tekijä: kyltääntyminen valtamedioissa käytävään maahamuuttokeskusteluun ja siihen liittyvään moraaliseen eetokseen. Toki seassa on niitäkin, jotka ovat aidosti huolestuneita lisääntyvän maahanmuuton negatiivisista vaikutuksista, mutta väitän, että suurta osaa hommalaisista tympii lähinnä tapa, jolla asiasta puhutaan.

Ongelma on sama kuin ilmastokeskustelussakin. On ihmisiä, jotka suhtautuvat asioihin kokonaisvaltaisesti ja tunteella. Sitten on ihmisiä, jotka suhtautuvat asioihin analyyttisemmin ja "kylmemmin". Molemmissa ryhmissä on sekä miehiä että naisia, ja molempiin ryhmiin mahtuu monenlaista moraalia. Kumpikaan ei ole toista parempi tai pahempi, mutta molemmilla on vaikeuksia ymmärtää toisiaan.

Analyyttinen ihminen laskee, ettei hänen ostoskassivalinnallaan ole mitään merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta. Tunneihminen puolestaan käyttää aina kangaskassia ihan vain siksi, että tuntisi tekevänsä jotain ilmaston puolesta. Pahimmassa tapauksessa molemmat lisäksi halveksivat toisiaan.

Niinpä maahanmuuttokriittinen laskee, että ei-työperäisestä maahanmuutosta aiheutuu ongelmia ja kustannuksia vastaanottavalle maalle. Maahanmuuttomyönteinen puolestaan kääntää maahanmuuton seuraukset positiivisiksi ja rikastuttaviksi, koska pakolaisten vastaanottaminen tuntuu hyvältä ja oikealta.

Ja käänteisesti: Kun joku arvostelee maahanmuuttopolitiikkaa ja esittää kritiikilleen loogisia perusteluita, analyyttinen ihminen nyökkäilee hyväksyvästi - riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta on. Tunneihminen sen sijaan kiivastuu ja loukkaantuu pakolaisten puolesta, väittää arvostelijaa rasistiksi ja kieltäytyy kuuntelemasta tämän perusteluita. Näin keskustelu tyrehtyy heti alkuunsa, koska toisen mielestä kyseessä on asia muiden joukossa, toisen mielestä taas paha asia, joka täytyy torjua.

Yksi torjumisen muoto on irtisanoutuminen. Tähän erikoiseen termiin törmää usein mediamaailmassa, ja se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin rituaalinen puhdistautuminen pahana pidetystä asiasta. Nykyisellä paavilla esimerkiksi tuskin on mitään tekemistä katolisen kirkon menneiden rikosten kanssa, mutta silti hänen on irtisanouduttava noitavainoista, antisemitismistä ja milloin mistäkin - osoittaakseen olevansa oikealla puolella. Analyyttisen ihmisen on vaikea käsittää tällaista, koska paavin moraalisen kannanhan näkee hänen nykyisistä edesottamuksistaan.

Tunneihmisen puolestaan lienee vaikea käsittää, miksi joku tykkää lukea "rasistisia" kannanottoja olematta itse rasisti. Analyytikon mielenlaatu erottelee toisistaan kirjoituksen ja sen tekijän, tekstin sisällön ja tyylin sekä saman tekijän eri kirjoitukset. Niinpä hän voi lukea mielellään Halla-ahon kannanottoja ainoastaan niiden sisäisen logiikan ja purevuuden vuoksi. Hän voi myös ohittaa mielestään mauttomat ylilyönnit ja nauttia taas seuraavasta laadukkaasta tekstistä. Hän ei koe tarvetta irtisanoutua "halla-aholaisuudesta", ennen kuin tämä on tuottanut liian monta pettymystä.

Mutta entä se maahanmuutto? Asiaa voisi tarkastella vaikkapa maahanmuuttajan itsensä kannalta. Jos hädänalainen ihminen saadaan integroitua rauhalliseen yhteiskuntaan niin, että hän kykenee osallistumaan sen elämään normaalisti ja löytämään oman paikkansa, on se kohtuullisen investoinnin arvoista. Mutta jos tulija jää ainaiseen välitilaan yhteisön ulkopuolelle, eristäytyy omaan etniseen ryhmäänsä ja alkaa tuntea vihaa valtaväestöä kohtaan, jotain on pahasti pielessä.

Maahantulijalle uusi elämäntilanne on aina kriisi. Outoon maahan ja kulttuuriin sopeutuminen ei ole helppoa, varsinkaan jos vaikeita kokemuksia on myös takana päin. Maahanmuuttopolitiikan pitäisi ottaa tämä lähtökohdaksi ja sitoutua siihen, että jokaista autetaan kunnolla alkuun. Elleivät resurssit riitä, maahanmuuttoa on vähennettävä. Mieluummin vähän ja laadukkaasti kuin paljon ja hutiloiden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti