Akateemista narinaa

Juhlistan lauantai-iltaa kaivelemalla taannoisia kirjallisuuden luentomateriaaleja. Yliopisto (jonka rajoitan tässä humanistisiin tieteisiin, koska sen ainoastaan tunnen) on outo maailma, jonka asukkeja reealimaailman logiikka koskee vain paikoitellen. Tämän tietää siitä, että jos menee esittämään edellisen väitteen vaikka filosofian opiskelijalle, tämä kyseenalaistaa heti "reaalimaailman" käsitteen. Hän ei siis toimi niin kuin tavalliset kunnon ihmiset, jotka loukkaantuisivat moisesta väitteestä ja sanoisivat vastaan. Sen sijaan hän ottaa mainitsemasi sanan ja alkaa pyöritellä sitä, aivan kuin ei ymmärtäisi, mitä sillä tarkoitit.

Kirjallisuuden puolella tällainen käyttäytyminen on virittynyt huippuunsa. Kirjallisuuden tutkijan ensimmäinen tehtävä on heittäytyä täysin ymmärtämättömäksi lukemansa kirjan merkitykselle, kieltää että sen tekijällä olisi koskaan ollut mitään valtaa teoksen sisältöön ja olettaa kirjan sanat symbolitasolla eläväksi merkkikonstruktioksi, joka viittailee itseensä, kaikkeen muuhun kirjallisuuteen ja kulttuurin tuotteisiin, mutta ei koskaan todelliseen maailmaan. Tästä keskustelu sitten lähtee käyntiin.

Toki kirjallisuudentutkimuksestakin löytyy myös selväjärkistä ja kiinnostavaa tekstiä, mutta sitä saa jonkin verran etsiä. Senpä vuoksi ajattelin kokeilla nyt sellaista, että poimin muutamia herkullisimpia kohtia materiaalistani ja pyrin suomentamaan ne arkijärkeen käyviksi. Saa nähdä, miten käy.

"-- persoonallisuuden kehityksen kannalta ratkaisevaa on toiminnassa tapahtuva kulttuurin, inhimillisen perinnön haltuunotto."

Suomennos: Ihminen kehittyy, kun hän tekee niin kuin muutkin ihmiset.

"-- yksilöllistä tietoisuutta ei voida määrittää empiirisin keinoin, koska se on välitöntä ja henkilökohtaista eikä kollektiivista tietoisuutta"

Suomennos: Ihmisen ajatuksia eivät muut voi tietää, koska ne ovat hänen omiaan.

"Strukturalismin perusidea äärimmilleen yksinkertaistettuna on, että ilmiö saa merkityksensä suhteestaan toisiin ilmiöihin, osana kokonaisuudesta ja dynaamisessa vuorovaikutuksessa sekä tämän kokonaisuuden että sen muiden osien kanssa."

Suomennos: Strukturalismi tarkoittaa suunnilleen sitä, että kaikki asiat liittyvät toisiina.

Selattuani jo aikamoisen kasan tekstiä läpi luovutan ja jätän kirjallisuudentutkimuksen pyörimään omassa piirissään. Materiaalissa olisi kyllä ollut paljon hauskempia ja vaikeaselkoisempiakin lauseita, mutta niitä ei kyennyt kääntämään arkikielelle. Eipä tietenkään - eihän kirjallisuudentutkimuksessa puhuta arkielämässä olemassa olevista asioista, vaan sellaisista, jotka ovat olemassa vain sen omassa maailmassa. Unohdin alussa esittämäni väitteen ja päädyin loogiseen umpikujaan.

Tämän älyllisen ponnistuksen päälle on hyvä mennä nukkumaan. Lainaan lopuksi vielä Terry Eagletonia, joka virittelee ymmärryksen siltaa tämän ja kirjallisuudentutkimuksen maailmoiden välille. Hän kertoo, miten toisensa poissulkevien teorioiden ja tutkimusmetodien viidakossa rämpivät tutkijat päätyvät usein toimimaan:

"Monet kirjallisuudentutkijat inhoavat koko metodia koskevaa ajatusta ja työskentelevät mieluummin päähänpälkähdyksien ja aavistuksien, intuition ja äkillisten havaintojen avulla. Lienee onnekasta, että tämä työskentelytapa ei ole vielä levinnyt lääketieteeseen tai ilmailuteknologiaan." 

Lienee kuitenkin onnekasta myös se, ettei lääketieteen ja ilmailuteknologian työskentelytapa ole levinnyt kirjallisuuteen.